Teen aina välillä töihin herkkuja ja tällä kertaa oli oma lehmä ojassa! Teki mieli maistella maailman mahtavimpia (ainakin top3.) muffinsseja, joten tein tuplamäärän että varmasti riittää kotiin ja töihin!
Ensimmäisen kerran testailin tehdä muffinsseja uudella uunillani, mikä on muuten aivan oma tarinansa! Uunin tilasin virolaisesta verkkokaupasta, koska Suomessa ei myydä kaasulla toimivia uuneja enää niin paljoa. Tai kyllä myydään, mutta hinta on sen mukainen. Sain itseasiassa eilen Gasumilta mainoksen kaasu-uuneista, alkaen 1700 eurosta 25000 euroon… Virossa kaasu-uuneja käytetään enemmän, kun siellä tulee kerrostaloihin kaasu vielä. Suomessa taitaa olla katoava perinne ja jos asuntoihin lisätään sulakkeita, että saadaan enemmän sähköä kulutettavaksi, ei ole tarve edes käyttää kaasua ellei halua. Minun asunnossani on sen verran huonot sähköt, että kaasua on käytettävä. Sähköisen lieden ja uunin kanssa pitäisi hiljaisuudessa kokkailla ja toivoa, ettei sulake lennä seinästä. Entinen uunini oli kokonaisuudessan kaasu, nyt etsin sellaisen uunin että voin osaksi käyttää sähköä. Leivonnassa kun kaasu-uuni tuo oman haasteensa. Gasumin mainos kyllä kertoi, että kaasu-uuneja saa kiertoilmallakin, mutta ne on vähintän 60 cm leveitä. Minun uunini pitää olla 50 cm leveä, en tahdo uusia koko keittiötä uunin takia!
Uuniksi valikoitui Elextroluxin uuni. Entinen uunini oli Gorenje, mutta ne ovat aika tyyriitä verrattaen muihin valmistajiin. Myyjän mukaan erot eivät ole niin suuria, että kannattaa maksaa muutaman sadan euron hintaeroa. Uunia varten tarvitsin uuden sähkövedon makuuhuoneen sulakkeesta, ettei tarvitsisi vuorotellen käyttää sähköä kuluttavia laitteita. (Pesukoneet joudun esimerkiksi eri aikaa käynnistämään.) Onneksi tämä osa projektia ei ollut hirveän hankala, vaikka hetken pelkäsin että makuuhuoneesta pitää porata reikä keittiön puolelle. Sähkömiehen hetken tutkittua sähköjä, löysi hän jo yhden pistorasian mikä oli vedetty makkarin puoleisesta sulakkeesta. Tämä sitten pyhitettiin uunin käyttöön.
Uunin asentaminen oli aivan oma projektinsa, lähes yhtä laaja kun uunin etsimisprojekti. Uunin mukana tuli ohjeet, puolankieliset. Elextroluxin sivuilta ei löytynyt mitään viitettä ko. uunista kun yritin selvittää teknisiä tietoja ja saada ohjekirjan jollain muulla kielellä. Googlauskaan ei tuonut kun myyntilinkkejä. Minulla tai miehelläni kummallakaan ei ollut kokemusta uunin vaihtamisesta, varsinkaan kaasu-uunin vaihtamisesta oli koko projekti jännittävä alkumetreiltä lähtien! Uunin vaihtamisessa itsessään ei pitäisi mitään ihmeellistä olla, mutta uuni piti saada 50cm reikään ja uuni on 50 cm leveä ja kaasuputki oli uunin takana niin, että sekin piti irrottaa.
Uunissa oli kansi, mikä olisi ollut aivan mahtava lisä, mutta se jouttiin poistamaan heti alkumetreillä. Jos olisimme sen halunneet säästää, olisi pitänyt liesituuletinta nostaa. Kannen irroitus vaati tietenkin uunin yläosan purkamisen. Onneksi liikkuvia osia ei hirveän montaa ollut, että osasimme vielä koota uunin takaisin.
Vanha uuni saatiin kunnialla irti kolostaan ja vielä niin, ettei mitään ylimääräistä hajonnut. Kaasuventtiilikin saatiin kiinni ja vielä varmistettua se. Käytimme siis uunin kaasulevyjä päällä ja sen jälkeen suljimme venttiilin, kokeilimme uudestaan kaasulevyjä ja kuulimme vain sytyttimen naksumisen, eli kaasu oli poissa päältä. Tätä projektia varten piti kyllä käydä kaupassa hakemassa jakoavain, ei meillä sellaista välinettä tietenkään ollut työkalupakissa.
Seuraavana osana projektia oli uuden uunin paikalleen saati. Hetken puuhasteltuamme tajusimme, ettei uuni nouse niin korkealle omien jalkojensa avulla, mitä vanha uuni nousi. Löysimme kotoa pienen laudan palasen ja lähdimme sahaamaan siitä sopivat jalat uunille. Tässä kohtaan projektiin oli uhrautunut jo toista tuntia! Sahatut jalat laitoimme paikoilleen ja aloimme miettimään miten saamme 50 cm leveän uunin 50 cm leveään reikään. Reikä oli tietenkin niin, ettei sitä päässyt lähenemään kun edestä päin. Toisesta sivusta pöydän yli kurottamalla pääsi myös jotenkin lähelle uunia. Ajattelimme, että työnnämme uunin paikoilleen jalkojen avulla. Noh, eihän se sinne niin mennyt. Hetken puuhasteltuamme tajusimme, että se jää vieläkin kaasuputkeen kiinni. Ja eikun takaisin sahaamaan isommat jalat! Uusien jalkojen kanssa homma näytti paljon paremmalta jo alkujaan. Työnsimme uunia ylhäältä ja alhaalta samaan aikaan ja näin saimme uunin työnnettyä paikalleen sentti kerrallaan. Muistimme myös kaasuputken kiinnittää, ennenkun uuni oli paikallaan. Samoin sähköjohto otettiin pois uunin takaata, että saimme sen pistorasiaan kiinni.
Uuni on paikallaan! Mahtavaa! Vatupassin avulla katsoimme vielä, että uuni oli suurinpiirtein suorassa. En tahdo toispuoleisesti paistuneita (lue palaneita) leivonnaisia! Onneksi jostain syystä olimme tajunneet säätää uunin jalat minimiin, eikä maksimiin kun testailimme niiden riittävyyttä kaasuputken yli. Eli saimme säädettyä uunin omilla ajoilla uunin suoraksi!
Seuraavaksi testattiin, miten uuni toimii. Puolankielentaito kun on vähän ruosteessa, piti ihan näppituntumalta lähteä testailemaan. Hetken ihmeteltyä saimme kaikki levyt toimintaan ja itse uunihan oli sähköinen, eli se oli helpoin osa tässä testissä. Käytimme uunia 200 asteessa 10 minuuttia, että sisältä palaisi kaikki tehtaalta jääneet jäänteet ja pölyt. Tuoksu oli aika pelottavakin, tiedä sitten mitä siellä paloi! Ihanaa, että kerrankin uunin mittari pitää paikkaansa! Vanhassa uunissa kun piti pitää kinkkumittaria uunissa, että oli varmasti oikeat asteet. 1-8 asteikko kun ei kerro hirveästi, toki numeroille on oma vastineensa mutta uskotko että ne pitävät paikkaansa jos et asteita näe?
Projekti valmis ja aikaa oli kulunut viitisen tuntia. Ensimmäiseksi testailin tehdä uunissa sokerikakkupohjia, mutta ne on hääkakkuprojektia varten josta on ihan omat tarinat. Hääprojektin esimmäinen osa löytyy täältä. Toisena testinä olikin sitten otsikon mukaiset red velvet muffinssit. Ohje on tuttu ja turvallinen ja usein käytetty. Sehän lötyy täältä.
Muffinssit uunilämpimänä viilentymässä ritillä. Eivätkö ole kohonneet aivan mahtavasti! Ja miten nättejä! Punaista väriäkin lurahti oikea määrä, joten muffinssit ovat oikeasti kuvan mukaisti punaisia!
Muffinssit kuorrutettuna. Eivätkö ole herkullisen näköisiä? Kuorrutteeseen meni tällä kertaa:
Ohjeesta riittää noin 20 muffinssille
75 g pehmeää suolatonta voita
200 g Philadeplhia juustoa
n 700 g tomusokeria
Vatkaa sähkövatkaimella suolaton voi notkeaksi. Vatkaa tuorejuusto joukkoon. Lisää tomusokeria 2/3 osa. Lisää loput ja tarvittaessa lisää että täyte on notkeaa, mutta jämähtävää.
Uusi uuni on kyllä aikamoinen helpotus leipojalle. 2 vuotta leivoin kaasu-uunilla ja esimerkiksi pullakuvia en julkaissut sen takia, kun ne olivat aina raa’an näköisiä. Kaasuliedet ovat taas mitä parhaimmat ja ilman niitä en muuta enää minnekkään. Kuinka ihana on esimerkiksi kinuskia keittää, kun voi säätää lämpöä niin että saan kiehumisen loppumaan heti! Samoin rasvan kuumentaminen on helppoa, kun pystyn mittarin avulla katsomaan milloin rasva on 180 astetta ja säätää sopivan kaasun, että lämpö pysyy tasaisena. Tälläisen säätäminen keraamisella liedellä on haasteellista.
